Kuka oli Aaprami?

Aaprami:n tarina

Abram, jota kutsutaan myös Abrahamiksi, on Raamatun hahmo, joka tunnetaan parhaiten israelilaisten isänä. Hän on Terahin poika ja Isakin, Ismaelin ja kuuden muun pojan isä. Hän on myös Jaakobin ja Esan isoisoisä. Abramin tarina alkaa Kaldanin Urista, jossa hän syntyy Terahille ja tämän vaimolle, Amthelolle. Myöhemmin Jumala kutsuu hänet jättämään kotinsa ja matkustamaan Kanaanin maahan. Matkalla hän ja hänen perheensä asettuvat Haraniin. Isänsä kuoleman jälkeen Jumala kutsuu Abramia jatkamaan matkaansa Kanaaniin. Saavuttuaan Kanaaniin Jumala tekee Abramille liiton luvaten hänelle, että hänestä tulisi suuri kansakunta. Vastineeksi Abram joutuu tottelemaan Jumalan käskyjä ja palvomaan yksin Häntä. Abram ja hänen vaimonsa, Sarai, saavat siunauksen pojan, Iisakin, muodossa, ja Abramille annetaan uusi nimi, Abraham. Abraham tunnetaan uskollisuudestaan Jumalalle ja valmiudestaan totella Hänen käskyjään. Hän on myös tunnettu valmiudestaan uhraamaan poikansa, Iisakin, totellakseen Jumalaa. Tätä uskon tekoa pidetään symbolina Jeesuksen Kristuksen lopulliselle uhraukselle. Abraham tunnetaan myös vieraanvaraisuudestaan, sillä hän toivotti kolme vierasta tervetulleiksi telttaansa ja tarjosi heille ruokaa ja juomaa. Tätä vieraanvaraisuuden tekoa pidetään symbolina Jumalan vieraanvaraisuudesta kaikkia ihmisiä kohtaan. Abraham muistetaan israelilaisten isänä ja Jeesuksen Kristuksen esi-isänä. Hän on esimerkki uskollisuudesta ja kuuliaisuudesta Jumalalle, ja hänen tarinansa on tärkeä osa Raamattua.