Kuka oli Betel?

Betel:n tarina

Bethel on Raamatun hahmo, joka on parhaiten tunnettu roolistaan Jaakobin tikapuutarinan tarinassa. Hän oli Zebulunin poika ja Ismaelin veli. Bethel oli Jaakobin kahdestoista poika ja syntyi ensimmäisenä Kanaanin maassa. Hänet synnytti Zebulun ja Leah, ja hän oli ensimmäinen Jaakobin kahdestatoista pojasta, jotka syntyivät Kanaanin maassa. Bethel on parhaiten tunnettu roolistaan Jaakobin tikapuutarinan tarinassa. Raamatun mukaan Jaakob näki unessa tikapuut, jotka ulottuivat taivaaseen. Unessa enkelit nousivat ja laskivat tikapuita pitkin. Herättyään Jaakob pystytti kivenpatsaan ja nimesi paikan Betheliksi, mikä tarkoittaa "Jumalan huonetta". Bethel tunnetaan myös roolistaan Iisakin sitomistarinaan. Raamatun mukaan Bethel oli paikka, jonne Aabraham vei Iisakin uhriksi. Aabraham oli juuri uhraamassa poikaansa, kun enkeli ilmestyi ja käski hänen lopettaa. Aabraham nimesi sitten paikan Betheliksi, mikä tarkoittaa "Jumalan huonetta". Bethel tunnetaan myös roolistaan Eksoduksen tarinassa. Raamatun mukaan Bethel oli paikka, jossa Mooses ja israelilaiset leiriytyivät lähdettyään Egyptistä. Täällä Mooses sai Jumalalta kymmenen käskyä. Bethel on tärkeä hahmo Raamatussa ja hänet tunnetaan parhaiten rooleistaan Jaakobin tikapuutarinan, Iisakin sitomistarinan ja Eksoduksen tarinoissa. Hän oli Zebulunin poika ja Ismaelin veli, ja hänet muistetaan näiden tärkeiden tarinoiden rooleista sekä vahvasta uskostaan Jumalaan.