Jaakob:n tarina
Jaakob on Raamatun hahmo, joka tunnetaan parhaiten Israelin kahdentoista heimon isänä. Jaakobin, Isakin pojan ja Abrahamin pojanpojan, tiedetään syntyneen veljensä Esaun kanssa. Vaikka hän oli nuorempi kaksosista, Jaakob onnistui huijaamaan Esauta perimisestä ja siunauksesta, luoden elinikäisen kilpailun veljesten välille. Jouduttuaan pakenemaan kotikodistaan petoksen takia Jaakob kohtasi Jumalan, mikä muutti hänen elämänsä. Hän sai nimen "Israel" painittuaan enkelin kanssa ja hänellä oli kaksitoista poikaa, jotka olivat Israelin kahdentoista heimon päät. Jaakobia muistetaan nokkeluudestaan, päättäväisyydestään ja suhteestaan Jumalaan. Häntä pidetään oikeamielisenä miehenä, joka eli elämänsä Jumalan tahdon mukaisesti, ja hänen perintönsä jatkaa vaikuttamistaan monien ihmisten uskonnolliseen ja kulttuuriperintöön ympäri maailmaa. Raamatussa ei ole tarkkoja tietoja Jaakobin syntymä- ja kuolinaikaista, mutta hänen uskotaan eläneen noin vuosien 2000 ja 1600 eaa. välissä. Hänen kerrotaan kuolleen 147-vuotiaana. Jaakobin tarina on edelleen tärkeä osa monien ihmisten uskonnollista ja kulttuuriperintöä maailmassa, ja se jatkaa vaikuttamistaan ihmisten käsitykseen uskon, perheen ja kuuliaisuuden luonteesta Jumalaa kohtaan.
Nimen merkitys
Kääntäkäämme nimi Jacobin merkitys suomeksi. Suomennettuna nimen merkitys on "kantapään pitäjä" tai "syöjä", ja se juontaa juurensa heprealaisesta nimestä "Ya'akov" (יַעֲקֹב).
Nimen alkuperä
Hebrew
Role
Profeetta, Patriarkka.
Ensimmäinen maininta
Genesis 25:26
Ilmestymiset Raamatussa
345 mainintaa
Hepreaksi
יעקב