
Elämän turhuus
Saarnaaja 1
Kirjoittaja pohtii elämän turhuutta ja turhaa pyrkimystä menestykseen, vaurauteen ja nautintoon.
Key figures in Saarnaaja

Saarnaaja 1
Kirjoittaja pohtii elämän turhuutta ja turhaa pyrkimystä menestykseen, vaurauteen ja nautintoon.

Saarnaaja 2
Kirjoittaja kuvailee etsivänsä tyydytystä viisauden, nautintojen ja vaurauden kautta, mutta huomaa kaiken olevan merkityksetöntä.

Saarnaaja 3
Kirjoittaja pohtii elämän kiertokulkua, mukaan lukien syntymää, kuolemaa ja vuodenaikojen vaihtelua, ja kuinka kaikki asiat ovat Jumalan hallinnassa.

Saarnaaja 4
Kirjailija pohdiskelee elämän epätasa-arvoa ja sortoa, kuten köyhien kärsimystä, ja miten se johtuu vaurauden ja vallan tavoittelusta.

Saarnaaja 5
Kirjoittaja pohtii rikkauksien turhuutta ja toteaa, että ne voivat aiheuttaa ongelmia, sortoa eivätkä ne voi estää kuolemaa.

Saarnaaja 6
Kirjailija pohtii ihmisen täyttymätöntä kaipuuta ja toteaa, että vauraus ei voi tuoda onnea ja että mies ilman lapsia on parempi asemassa kuin mies, jolla on paljon lapsia mutta ei nauti elämästään.

Saarnaaja 7
Kirjoittaja pohtii viisauden tärkeyttä, todeten sen olevan parempi kuin vauraus ja että viisas mies osaa käsitellä vaikeita tilanteita.

Saarnaaja 8
Kirjoittaja pohtii elämän epäoikeudenmukaisuutta ja toteaa, että usein pahat menestyvät ja vanhurskaat kärsivät.

Saarnaaja 9
Kirjoittaja pohtii elämän väliaikaisuutta todeten, että kuolema on väistämätön ja elämä epävarma.

Saarnaaja 10
Kirjoittaja pohtii hulluuden hulluutta, todeten että tyhmästi käyttäytyvä mies tuottaa tuhoa niin itselleen kuin muillekin.

Saarnaaja 11
Kirjoittaja pohtii elämän nauttimisen tärkeyttä ja toteaa, että ihmisen tulisi nauttia elämän hyvistä asioista niin kauan kuin voi, sillä kuolema on väistämätön.

Saarnaaja 12
Kirjoittaja pohtii elämän loppua, todeten että ruumis palaa tomuksi ja henki palaa Jumalalle, joka sen antoi. Hän kehottaa lukijaa muistamaan Jumalaa nuoruudessaan, ennen vanhuuden ja kuoleman saapumista.