1Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
