1Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
2Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
3Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
4Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
5Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
6Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
7Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
8Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
9Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
10Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
11Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
12Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
13Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
14Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
15Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
16Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
17Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
18Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
19Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
20Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
21Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
22Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
23Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
24Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
25Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
26Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
27Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
28Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
29Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
30Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
31Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
32Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
33Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
34Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
35Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
