1Kuninkaan sydän on Herran kädessä, niinkuin vesiojat, ja hän taittaa sen kuhunka tahtoo.
2Jokainen luulee tiensä oikiaksi, vaan Herra koettelee sydämet.
3Hyvin ja oikein tehdä, on Herralle otollisempi kuin uhri.
4Ylpiät silmät ja paisunut sydän, ja jumalattomain kynttilä on synti.
5Ahkeran miehen aivoitukset tuovat yltäkylläisyyden; vaan joka pikainen on, se tulee köyhäksi.
6Joka tavaran kokoo valheella, se on kulkeva turhuus, niiden seassa, jotka kuolemaa etsivät.
7Jumalattomain raatelemus pitää heitä peljättämän; sillä ei he tahtoneet tehdä, mitä oikia on.
8Jumalattoman ihmisen tie on outo; mutta puhtaan työ on oikia.
9Parempi on asua katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.
10Jumalattoman sielu toivottaa pahaa, ja ei suo lähimmäisellensä mitään.
11Kuin pilkkaaja rangaistaan, niin tyhmät viisaaksi tulevat, ja kuin viisas tulee opetetuksi, niin hän ottaa opin.
12vanhurskas pitää itsensä viisaasti jumalattoman huonetta vastaan; vaan jumalattomat kietovat itsensä onnettomuuteen.
13Joka tukitsee korvansa köyhän huudolta, hänen pitää myös huutaman, ja ei kuultaman.
14Salainen lahja asettaa vihan, ja helmaan anto lepyttä suurimman kiukun.
15Se on vanhurskaille ilo, tehdä mikä oikia on, vaan pahantekiöillä on pelko.
16Ihminen joka poikkee viisauden tieltä, pitää oleman kuolleiden joukossa.
17Joka hekumaa rakastaa, se tulee köyhäksi; ja joka viinaa ja öljyä rakastaa, ei hän tule rikkaaksi.
18Jumalatoin pitää annettaman ulos vanhurskaan siaan, ja ylönkatsoja siveiden edestä.
19Parempi on asua autiossa maassa kuin riitaisen ja vihaisen vaimon kanssa.
20Viisaan huoneessa on suloinen tavara ja öljy, vaan tyhmä ihminen sen tuhlaa.
21Joka vanhurskautta ja hyvyyttä noudattaa, hän löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.
22Viisas mies voittaa väkeväin kaupungin, ja kukistaa heidän uskalluksensa vahvuuden.
23Joka suunsa ja kielensä hillitsee, hän varjelee sielunsa ahdistuksesta.
24Joka ynseä ja ylpiä on, hän kutsutaan pilkkaajaksi, joka vihassa ynseytensä näyttää.
25Laiskan himo tappaa hänen, ettei hänen kätensä tahtoneet mitään tehdä:
26Hän himoitsee suuresti kaiken päivän; muuta vanhurskas antaa, ja ei kiellä.
27Jumalattomain uhri on kauhistus, semminkin kuin se synnissä uhrataan.
28Väärän todistajan pitää hukkuman; vaan joka tottelee, hän saa aina puhua.
29Jumalatoin juoksee päätähavin lävitse: mutta hurskas ojentaa tiensä.
30Ei yksikään viisaus, eli ymmärrys, eikä neuvo, auta herraa vastaan.
31Hevoset valmistetaan sodan päiväksi; mutta voitto tulee herralta.
