1Älä ole kiivas pahain ihmisten kanssa, ja älä himoitse olla heitä läsnä;
2Sillä heidän sydämensä pyytää vahingoittaa, ja heidän huulensa neuvovat pahuuteen.
3Viisaudella raknnetaan huone, ja toimella se vahvistetaan.
4Taidolla kammio täytetään kaikkinaisista kalliista ja jaloista tavaroista.
5Viisas mies on väkevä, ja toimellinen mies on voimallinen väestä.
6Sillä neuvolla sodatkin pidetään: ja jossa monta neuvonantajaa on, siinä on voitto.
7Viisaus on hullulle ylen korkia, ei hän tohdi avata suutansa portissa.
8Joka ajattelee pahaa tehdäksensä, se kutsutaan pahain ajatusten päämieheksi.
9Tyhmäin ajatus on synti, ja pilkkaaja on kauhistus ihmisille.
10Ei se ole väkevä, joka ei tuskassa vahva ole.
11Auta niitä, joita tappaa tahdotaan, ja älä vedä sinuas pois pois niiden tyköä, jotka kuoletetaan.
12Jos sinä sanot: katso, emme ymmärrä sitä! luuletkos, ettei se, joka sydämet tutkii, sitä ymmärrä? ja se, joka sielustas ottaa vaarin, tunne sitä ja kosta ihmiselle tekonsa jälkeen?
13Syö, poikani, hunajaa; sillä se on hyvä, ja mesileupä on makia suus laelle.
14Niin on myös viisauden oppi sielulles: koskas sen löydät, niin sinun viimein käy hyvin, ja ei sinun toivos ole turha.
15Älä vartioitse vanhurskaan huonetta, sinä jumalatoin, älä hukkaa hänen lepoansa.
16Sillä vanhurskas taitaa langeta seitsemän kertaa, ja nousee jälleen; mutta jumalattomat kaatuvat onnettomuuteen.
17Älä iloitse vihamiehes vahingosta, ja älköön sinun sydämes riemuitko hänen onnettomuudestansa,
18Ettei Herra näkisi sitä, ja se olis hänelle kelvotoin, ja hän kääntäis vihansa pois hänen päältänsä.
19Älä vihastu pahain päälle, älä myös ole kiivas jumalattomain tähden;
20Sillä ei häijyllä ole mitään toivomista, ja jumalattomain kynttilä pitää sammuman.
21Poikani, pelkää Herraa ja kuningasta, ja älä sekoita sinuas kapinan nostajain kanssa.
22Sillä heidän kadotuksensa nousee äkisti: ja kuka tietää, koska kummankin onnetomuus tulee?
23Nämä ovat myös viisasten: ei ole hyvä katsoa muotoa tuomiossa.
24Joka jumalattomalle sanoo: sinä olet hurskas! häntä kiroovat ihmiset, ja kansa vihaa häntä.
25Mutta jotka rankaisevat, he ovat otolliset, ja runsas siunaus tulee heidän päällensä.
26Toimellinen vastaus on niinkuin suloinen suun antamus.
27Toimita työs ulkona, ja valmista peltos, ja rakenna sitte huonees.
28Älä todista lähimmäistäs vastaan ilman syytä, ja älä petä suullas.
29Älä sano: niinkuin hän teki minulle, niin minä teen hänelle: minä kostan jokaiselle hänen tekonsa jälkeen.
30Minä kävin laiskan pellon ohitse, ja tyhmän viinamäen sivuitse,
31Ja katso, siinä olivat paljaat ohdakkeet kasvaneet, ja se oli nukulaista täynnä, ja aidat olivat kaatuneet.
32Kuin minä sen bäin, panin minä sen sydämeeni, katselin ja opin siitä.
33Sinä tahdot vielä vähä maata ja unelias olla, ja enempi käsiäs yhteen panna lepäämään;
34Mutta köyhyytes pitää sinulle tuleman niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
