1Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
2Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
3Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
4Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
5Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
6Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
7Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
8Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
9Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
10Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
11Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
12Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
13Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
14Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
15Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
16Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
17Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
18Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
19Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
20Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
21Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
23Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
24Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
25Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
26Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
27Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
28Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
29Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
30Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
31Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
