Psalmi 1 asettaa sävyn koko Psalmin kirjalle tekemällä vastakohdan kahden polun välille: vanhurskaiden tie ja jumalattomien tie. Psalmi alkaa kuvaamalla niiden siunattua tilaa, jotka mietiskelevät Jumalan lakia päivin ja öin, verraten heitä veden äärellä istutettuihin puihin, jotka kantavat hedelmää ajallaan. Sen sijaan jumalattomat kuvataan tuulenvietäväksi akanaksi, joilta puuttuu vankka perusta ja jotka ovat tuhon omia.
1Autuas on se, joka ei vaella jumalattomain neuvossa, eikä seiso syntisten tiellä, eikä istu kussa pilkkaajat istuvat;
2Vaan rakastaa Herran lakia, ja ajattelee hänen lakiansa päivät ja yöt.
Psalmi 1:3 - Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka hedelmänsä antaa ajallansa, ja hänen lehtensä ei varise, ja kaikki menestyy, mitä hän tekee.
3Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka hedelmänsä antaa ajallansa, ja hänen lehtensä ei varise, ja kaikki menestyy, mitä hän tekee.
Psalmi 1:4 - Mutta jumalattomat ei ole niin, vaan niinkuin akana, jonka tuuli hajoittelee.
4Mutta jumalattomat ei ole niin, vaan niinkuin akana, jonka tuuli hajoittelee.
5Sentähden ei jumalattomat kestä tuomiota, eikä syntiset vanhurskasten seuraa.
Psalmi 1:6 - Sillä Herra tietää vanhurskasten tien; mutta jumalattomain tie hukkuu.
6Sillä Herra tietää vanhurskasten tien; mutta jumalattomain tie hukkuu.
