Psalmi 102 on hädänhuuto psalmistilta, joka tuntee olevansa eristäytynyt ja hylätty Jumalan toimesta. Psalmisti valittaa fyysisiä heikkouksiaan ja ihmisen elämän lyhyyttä samalla anoen Jumalan armoa ja väliintuloa.
1Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
Psalmi 102:4 - Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
4Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
