1Psalmi, Davidin veisu. (H108:2) Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän, niin myös minun kunniani.
2Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain.
3Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa.
4Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti.
5Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse,
6Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni.
7Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson.
8Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni;
9Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen.
10Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin?
11Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa?
12Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha.
13Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä; ja hän polkee meidän vihollisemme alas.
