Psalmi 131 on lyhyt, mutta voimakas pohdinta nöyrän ja tyytyväisen sydämen kasvattamisesta. Psalmintekijä tunnistaa ylpeyden ja ahdistuksen taipumuksensa, mutta valitsee sen sijaan luottaa Jumalan rakastavaan hoivaan. Hän kehottaa itseään ja muita löytämään rauhan lepäämällä kuin vieroitettu lapsi äitinsä sylissä, luopuen kontrollista ja tarpeesta maallisiin pyrkimyksiin.
1Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.
2Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.
3Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.
Usein Kysytyt Kysymykset
Yleisiä kysymyksiä tästä luvusta
Suggest a feature
Have an idea to make BiblePics better? We'd love to hear it.
