1Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.
2Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.
3Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.
4Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.
5Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.
6Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.
7Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.
8Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.
9Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.
10Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.
11Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.
12Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.
13Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
14Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.
15Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.
16Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.
17Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.
18Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.
19Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.
20Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.
21Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.
22Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.
23Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.
24Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.
25Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.
26Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.
27Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.
28Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.
29Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.
30Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.
31Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.
32Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;
33Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.
34Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.
35Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.
36Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.
37Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;
38Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.
39Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.
40Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.
