Psalmi 41 on kuningas Daavidin rukous, jossa hän ilmaisee avunpyyntönsä ja uskonsa Jumalan armeliaisuuteen. Hän tunnustaa tehneensä syntiä ja joutuneensa vihollistensa pettämäksi. Kuitenkin hän luottaa siihen, että Jumala parantaa hänet ja varjelee hänet vihollisilta. Daavid lupaa myös jatkaa armeliaisuuttaan köyhille ja rukoilee Jumalan siunausten tulevan hänen osakseen sen seurauksena.
1Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. (H41:2) Autuas on, joka köyhää holhoo: häntä Herra auttaa pahana päivänä.
2Herra kätkee hänen ja pitää hänen elävänä, että hän menestyy maan päällä, ja ei hylkää häntä vihollistensa tahtoon.
Psalmi 41:3 - Herra virvoittaa häntä tautivuoteessansa: sinä autat hänen kaikesta hänen sairaudestansa.
3Herra virvoittaa häntä tautivuoteessansa: sinä autat hänen kaikesta hänen sairaudestansa.
4Minä sanoin: Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni; sillä minä tein syntiä sinua vastaan.
5Minun viholliseni puhuivat pahaa minua vastaan: koska hän kuollee ja hänen nimensä kadonnee?
6Ja kuin he tulevat katselemaan, niin he puhuvat valhetta: heidän sydämensä kokoo vääryyttä; niin he menevät pois ja sitä panettelevat.
7Kaikki, jotka minua vihaavat, kuiskuttelevat keskenänsä minua vastaan, ja ajattelevat pahaa minua vastaan.
8Paha asia on hänen päällensä tullut; ja koska hän makaa, niin ei hän nouse jälleen.
9Niin myös minun ystäväni, johon minä uskalsin, joka sai minun leipääni, se tallasi minun jalkainsa alle.
10Mutta sinä, Herra, ole minulle armollinen ja auta minua, niin minä sen heille kostan.
11Siitä minä ymmärrän, ettäs suot minulle hyvää, ettei viholliseni saa kerskata minusta.
12Mutta minua sinä holhot viattomuuteni tähden, ja asetat minun kasvois eteen ijankaikkisesti.
13Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisesta ijankaikkiseen! Amen, amen.
