Psalmi 57:4
“Minun sieluni makaa jalopeurain keskellä, jotka ovat niinkuin tulen liekki; ihmisten lapset, joiden hampaat ovat keihäs ja nuolet, ja heidän kielensä terävä miekka.”
Asiayhteys: Psalmi 57
2Minä huudan korkeimman Jumalan tykö, sen Jumalan tykö, joka minun vaivani päälle lopun tekee.
3Hän lähettää taivaasta, ja varjelee minua, ja antaa ne häpiään tulla, jotka minua tahtovat niellä ylös, Sela! lähettäköön Jumala armonsa ja totuutensa.
4Minun sieluni makaa jalopeurain keskellä, jotka ovat niinkuin tulen liekki; ihmisten lapset, joiden hampaat ovat keihäs ja nuolet, ja heidän kielensä terävä miekka.
5Korota itses, Jumala, taivasten ylitse ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.
6Verkon he virittivät minun käymiseni eteen, ja minun sieluni vältti: kuopan he kaivoivat minun eteeni, ja siihen he itse lankesivat, Sela!
Tietoa Psalmi 57: Avunhuuto vaikeina aikoina
Psalmit 57:ssa Daavid anoo Jumalan armoa ja suojelusta suuressa ahdingossa. Hän julistaa luottamuksensa Jumalan uskollisuuteen ja ylistää Häntä Hänen pysyväisestä rakkaudestaan ja uskollisuudestaan. Daavid päättää psalmin julistamalla aikovansa ylistää ja kiittää Jumalaa kansojen keskellä.
Selitys
Tämä psalmi on kaunis ja voimakas ilmaisu luottamuksesta Jumalaan vaikeina aikoina. Daavidin luottamus Jumalan uskollisuuteen ja rakkauteen on ilmeinen koko psalmissa, vaikka hän kohtaisi vihollisia ja vaaraa. Hänen julistuksensa Jumalan suuruudesta ja aikeestaan ylistää Häntä kaikissa tilanteissa on voimakas muistutus luottamuksen tärkeydestä Jumalan hyvyyteen ja hallintaan, olipa vastassa mikä tahansa. Tämä psalmi on koskettava muistutus Jumalan rakkaudesta ja uskollisuudesta Hänen kansaansa kohtaan, ja Hänen lupauksestaan olla aina kanssamme, jopa vaikeuksien keskellä.