Psalmissa 62 kirjoittaja julistaa luottamuksensa Jumalaan, omaan kallioonsa ja pelastajaansa. Hän korostaa Jumalan suojelun varmuutta ja maallisten voimien tai rikkauksien turhuutta. Psalmistikannustaa kaikkia luottamaan Jumalaan ja vuodattamaan sydämensä Hänelle rukouksessa.
1Davidin Psalmi Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. (H62:2) Minun sieluni odottaa ainoastaan Jumalaa, joka minua auttaa.
2Hän ainoastaan on kallioni, minun autuuteni, minun varjelukseni, etten minä kovin kompastuisi.
3Kuinka kauvan te yhtä väijytte, että te kaikin häntä surmaatte, niinkuin kallistuvaa seinää ja raukeevaa muuria?
4Kuitenkin he neuvoa pitävät, kukistaaksensa häntä korkeudestansa; he rakastavat valhetta: suullansa he siunaavat, ja sydämessänsä kiroilevat, Sela!
5Minun sieluni odottaa ainoastaan Jumalaa; sillä hän on minun toivoni.
Psalmi 62:6 - Hän ainoastaan on kallioni ja autuuteni, hän varjelukseni, en minä kaadu.
6Hän ainoastaan on kallioni ja autuuteni, hän varjelukseni, en minä kaadu.
7Jumalassa on minun autuuteni, minun kunniani, minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumalassa.
8Te kansat, toivokaat häneen joka aika, vuodattakaat teidän sydämenne hänen eteensä: Jumala on meidän turvamme, Sela!
9Mutta ihmiset ovat kuitenkin turhat, voimalliset myös puuttuvat: he painavat vähemmän kuin ei mitään, niin monta kuin heitä on.
10Älkäät luottako vääryyteen ja väkivaltaan; älkäät turvatko niihin, mitkä ei mitään ole; jos rikkaudet teidän tykönne lankeevat, niin älkäät panko sydäntänne niiden päälle.
11Jumala on kerran puhunut, sen olen minä kahdesti kuullut: että Jumala (yksinänsä) väkevä on.
12Ja sinä Jumala olet armollinen; sillä sinä maksat jokaiselle työnsä jälkeen.
