2. Aikakirjat 36:12
“Ja teki pahaa Herran Jumalansa edessä ja ei nöyryyttänyt itsiänsä prophetan Jeremian edessä, joka puhui Herran suusta.”
Asiayhteys: 2. Aikakirjat 36
10Kuin vuosi kulunut oli, lähetti Nebukadnetsar ja antoi tuoda hänen Babeliin, kallisten Herran huoneen astiain kanssa, ja teki Zidkian hänen veljensä Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi.
11Yhden vuotinen kolmattakymmentä oli Zidkia tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi yksitoistakymmentä vuotta Jerusalemissa,
12Ja teki pahaa Herran Jumalansa edessä ja ei nöyryyttänyt itsiänsä prophetan Jeremian edessä, joka puhui Herran suusta.
13Hän luopui myös Nebukadnetsarista Babelin kuninkaasta, joka häntä Jumalan kautta vannottanut oli, ja tuli uppiniskaiseksi ja kovetti sydämensä, niin ettei hän ollenkaan tahtonut itsiänsä kääntää Herran Israelin Jumalan tykö.
14Ja kaikki pappein päämiehet ja kansa tekivät myös syntiä suuresti kaikkinaisten pakanain kauhistusten jälkeen, ja saastuttivat Herran huoneen, jonka hän oli pyhittänyt Jerusalemissa.
Tietoa 2. Aikakirjat 36: Juudan lopulliset vuodet ja maanpakolaisuus
Luku kertoo Juudan traagisesta rappiosta, joka on merkitty epäjumalanpalvonnalla, tottelemattomuudella ja babylonialaisella valloituksella, mikä johti kansan maanpakoon.
Selitys
2. Aikakirjat 36 on luku, joka kertoo Juudan kuninkaiden historiasta kuningas Joosian ajoilta babylonialaiseen maanpakoon asti. Se alkaa kuningas Joosian hallitusajasta, joka oli oikeamielinen kuningas ja pyrki palauttamaan Herran palvonnan Juudaan. Häntä seurasi hänen poikansa Joahas, joka syrjäytettiin farao Nekon toimesta ja korvattiin hänen veljellään Jojakimilla. Jojakim oli jumalaton kuningas, joka kieltäytyi kuulemasta profeettojen varoituksia ja jatkoi Juudan johtamista epäjumalanpalvontaan ja kapinaan Jumalaa vastaan.
Luku kertoo sitten Jojakinin hallitusajasta, joka oli vasta kahdeksantoista vuotias tultuaan kuninkaaksi. Myös hän oli jumalaton ja kieltäytyi kuulemasta profeettojen varoituksia. Tämän seurauksena Jumala salli babylonialaisten valloittaa Juudan ja viedä Jojakinin maanpakoon. Luku päättyy Sebedian hallitusaikaan, joka nimitettiin kuninkaaksi babylonialaisten toimesta. Myös hän oli jumalaton ja kieltäytyi kuulemasta profeettojen varoituksia, ja seurauksena Jumala salli babylonialaisten valloittaa Juudan ja viedä Sebedian maanpakoon.