Tuomarit 17:5
“Ja Miikalla oli Jumalan huone, ja hän teki päällisvaatteen ja epäjumalan kuvat, ja täytti yhden poikansa kädet, ja hän oli hänen pappinsa.”
Asiayhteys: Tuomarit 17
3Niin antoi hän äidillensä ne tuhannen ja sata hopiapenninkiä jälleen. Ja hänen äitinsä sanoi: minä pyhitin kokonansa sen rahan Herralle minun kädestäni poikani edestä, tehdä kaivettua ja valettua kuvaa; ja nyt annan minä sinulle sen jällensä.
4Mutta hän antoi sen rahan äidillensä jälleen. Ja hänen äitinsä otti kaksisataa hopiapenninkiä ja antoi ne hopiasepälle; hän teki kaivetun ja valetun kuvan, joka sitte oli Miikan huoneessa.
5Ja Miikalla oli Jumalan huone, ja hän teki päällisvaatteen ja epäjumalan kuvat, ja täytti yhden poikansa kädet, ja hän oli hänen pappinsa.
6Silloin ei ollut kuningasta Israelissa, ja itsekukin teki niinkuin heille näkyi hyväksi.
7Mutta nuorukainen oli Juudan Betlehemistä, Juudan sukukunnasta, ja se oli Leviläinen, joka oli siellä muukalaisena.
Tietoa Tuomarit 17: Miikan epäjumalanpalvonta
Israelilaiset palvovat jälleen muita jumalia ja heitä sortavat vihollisensa.
Selitys
Tuomarien kirjan luvussa 17 näemme tarinan Mikaista ja leeviläisestä. Mika on mies Efraimin heimosta, joka on tehnyt itselleen epäjumalan ja palkannut leeviläisen olemaan hänen papinansa. Tämä on suora rike Jumalan lakia vastaan, joka määrää, että ainoastaan leeviläiset saavat palvella pappina. Leeviläinen suostuu toimimaan Mikan papin, ja Mika perustaa pyhäkön kotiinsa.
Tarina siirtyy sitten danilaisiin, jotka etsivät paikkaa asettua asumaan. He saapuvat Mikan pyhäkölle ja kysyvät leeviläiseltä, voivatko käyttää sitä omana jumalanpalveluspaikkanaan. Leeviläinen suostuu, ja danilaiset ottavat epäjumalan ja papin mukaansa.