Lue koko luku
Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
