Psalmi 139:9
“Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,”
Asiayhteys: Psalmi 139
7Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
8Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.
9Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
10Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
11Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
Tietoa Psalmi 139: Jumalan kaikkivaltius ja kaikkialla läsnäolo
Psalmi 139 ilmaisee psalmistin kunnioituksen ja ihailun Jumalan täydellistä ja intiimiä tietämystä kohtaan. Luku tutkii, miten Jumala on suunnitellut ihmiskunnan, tietää kaikki heidän ajatuksensa ja on aina läsnä heidän kanssaan.
Selitys
Psalmi 139 on uskomaton luku, joka muistuttaa meitä Jumalan tiedon ja rakkauden syvyydestä meitä kohtaan. Kun Psalmistan pohtii Jumalan täydellistä ymmärrystä itseään kohtaan, hän täyttyy ihmettelystä ja hämmästyksestä. Psalmistan ymmärtää, että Jumala tuntee hänet paremmin kuin kukaan muu ja että jopa hänen syvimmät ajatuksensa ovat Kaikkivaltiaalle tiedossa. Lisäksi tämä luku välittää myös lohdutuksen tunteen - tiedostaen, että Jumala on aina kanssamme ja valvoo yllämme. Se on vakuutus siitä, että emme ole koskaan yksin, ja voimme löytää lohtua Jumalan loputtomasta läsnäolosta. Siksi Psalmi 139 on kaunis muistutus siitä, että meitä tunnetaan ja rakastetaan syvästi Jumalan toimesta, ja se kutsuu meitä lähestymään Häntä kiitollisuudella ja ylistyksellä.