Psalmi 27:2
“Sentähden, vaikka pahat, vainolliseni ja viholliseni, lähestyvät minun lihaani syömään, täytyy heidän kuintenkin itseänsä loukata ja langeta.”
Asiayhteys: Psalmi 27
1Davidin Psalmi. Herra on minun valistukseni ja autuuteni, ketä minä pelkään? Herra on henkeni väkevyys, ketä minä vapisen?
2Sentähden, vaikka pahat, vainolliseni ja viholliseni, lähestyvät minun lihaani syömään, täytyy heidän kuintenkin itseänsä loukata ja langeta.
3Ja vaikka sotaväki saartais minua, niin ei sydämeni sentähden pelkäisi; ja jos sota nousis minua vastaan, minä turvaan sittekin häneen.
4Yhtä minä Herralta anon, sitä minä pyydän, asuakseni Herran huoneessa kaiken elinaikani: että minä näkisin Herran kauniin jumalanpalveluksen, ja hänen templiänsä etsisin.
Tietoa Psalmi 27: Herra on minun valoni ja pelastukseni
Psalmi 27 on Daavidin laulu, joka ilmaisee hänen horjumatonta luottamustaan Herraan koettelemusten ja vihollisten keskellä. Hän vahvistaa luottamuksensa Jumalan suojaan ja halunsa asua Hänen läsnäolossaan kaikkina elämänsä päivinä.
Selitys
Jumalaan luottamisen teema on keskeinen koko Psalmien kirjassa, eikä Psalmi 27 ole poikkeus. Daavidin luottamus Jumalaan on horjumaton, jopa vihollistensa edessä. Hän julistaa, että Herra on hänen valonsa ja pelastuksensa ja tunnustaa Jumalan olevan hänen linnansa, se joka pitää hänet turvassa. Daavid kaipaa myös Jumalan läsnäoloa ja iloitsee viettäessään aikaa Hänen kanssaan. Hän sanoo: "Yhtä minä pyydän Herralta, sitä minä etsin: että saisin asua Herran huoneessa kaikkina elämäni päivinä, katsella Herran kauneutta ja käydä Hänen pyhäkössään." Tämä psalmi muistuttaa meitä siitä, että kohtaamiemme haasteiden keskellä voimme silti löytää turvapaikan Jumalassa. Hän on valomme pimeydessä ja pelastuksemme vaikeina aikoina. Ja kuten Daavid, voimme iloita ja ilahtua Hänen läsnäolostaan, kun etsimme Häntä koko sydämestämme.