Psalmi 42:5
“Mitäs murehdit, sieluni, ja olet niin levotoin minussa? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän minua auttaa kasvoillansa.”
Asiayhteys: Psalmi 42
3Minun kyyneleeni ovat minun ruokani päivällä ja yöllä, että joka päivä minulle sanotaan: kussa nyt on Jumalas?
4Koska minä näitä muistelen, niin minä vuodatan ulos sydämeni itsessäni; sillä minä menisin mielelläni joukon kanssa, ja vaeltaisin heidän kanssansa Jumalan huoneeseen: ihastuksella ja kiitoksella joukon seassa, jotka juhlaa pitävät.
5Mitäs murehdit, sieluni, ja olet niin levotoin minussa? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän minua auttaa kasvoillansa.
6Minun Jumalani! sieluni on murheissansa minussa; sentähden minä muistan sinua Jordanin ja Hermonin maalla, sillä vähällä vuorella.
7Sinun virtas pauhaavat kovin, niin että yksi syvyys pauhaa tässä ja toinen syvyys siellä: kaikki sinun vesilainees ja aaltos käyvät minun ylitseni.
Tietoa Psalmi 42: Jumalan läsnäolon kaipuu
Psalmissa 42 psalminkirjoittaja ilmaisee syvän ikävöinnin Jumalan läsnäololle ja kamppailunsa epätoivon ja vieraantumisen tunteiden kanssa. Hän muistelee menneitä aikoja, jolloin hän ylisti Jumalaa muiden kanssa ja huutaa avuksi Jumalaa apua ja pelastusta vihollisiltaan.
Selitys
Psalmi 42 on voimakas ilmaisu ihmiskokemuksesta, jossa kaivataan Jumalan läsnäoloa. Psalmistin sanat resonoi niiden kanssa, jotka ovat myös tunteneet hengellisen kuivuuden tai eron Jumalasta. Psalmistin rehellisyys hänen surun ja yksinäisyyden tunteistaan muistuttaa, että uskovien on hyväksyttävä jakaa taistelunsa ja epäilyksensä Jumalan kanssa. Huolimatta Psalmistin epätoivon tunteista, hän ei koskaan epäile Jumalan hyvyyttä tai armoa. Sen sijaan hän julistaa uskonsa Jumalan lujaa rakkautta ja luottaa siihen, että Jumala tarjoaa lohdutusta ja ohjausta. Tämä psalmi on kaunis esimerkki siitä, miten löytää toivo vaikeuden keskellä kääntymällä Jumalan puoleen rukouksessa ja ylistyksessä.