Psalmi 88:11
“Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?”
Asiayhteys: Psalmi 88
9Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
10Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!
11Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
12Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
13Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
Tietoa Psalmi 88: Huudot epätoivosta syvyyksistä
Psalmi 88 on sydäntäsärkevä huuto epätoivon syvyyksistä, anoen Jumalan armoa ja pelastusta. Psalmintekijä kestää suurta kärsimystä ja eristyneisyyttä, tunten sa olevansa hylätty jopa läheisimpien kumppaniensa toimesta. Silti hän pysyy uskollisena rukouksessaan Jumalalle, tunnustaen Hänen ylimmäisyytensä jopa kivun keskellä.
Selitys
Tämä psalmi on ainutlaatuinen rehellisyydessään ja ratkaisemattomuudessaan. Toisin kuin monet muut psalmit, se ei pääty voiton tai ylistyksen sävyyn. Sen sijaan se jättää meidät kärsimyksen syvyyksiin ilman selkeää viitettä siitä, mitä seuraa. Tämä voi olla vaikea lukea ja pysähtyä sen äärelle, erityisesti niille meistä, jotka tuntevat olonsa epämukavaksi ratkaisemattoman kivun äärellä. Kuitenkin se on tärkeä muistutus siitä, että uskonmatkamme ei aina etene suoraviivaisesti pimeydestä valoon. On hetkiä, jolloin tunnemme olevamme hukassa ja hylättyjä, ja huutomme Jumalalle saattavat vaikuttaa vastaamattomilta. Silti, keskellä kipuamme, voimme pitää kiinni siitä totuudesta, että Jumala on kaikkivaltias ja uskollinen, ja että Hän lopulta johdattaa meidät toiselle puolelle.