Laulujen laulu 1:7
“Sano minulle sinä, jota minun sieluni rakastaa: kussas laidunta pidät, ja kussas lounaalla lepäät? ettei minun pitäisi poikkeeman kumppanies lauman tykö.”
Asiayhteys: Laulujen laulu 1
5Minä olen musta, mutta sangen otollinen, te Jerusalemin tyttäret, niinkuin Kedarin majat, niinkuin Salomon kirjoiteltu vaate.
6Älkäät sitä katsoko, että minä niin musta olen; sillä päivä on minun polttanut: minun äitini lapset vihastuivat minun päälleni: he ovat asettaneet minun viinamäen vartiaksi, mutta en minä varjellut viinamäkeäni.
7Sano minulle sinä, jota minun sieluni rakastaa: kussas laidunta pidät, ja kussas lounaalla lepäät? ettei minun pitäisi poikkeeman kumppanies lauman tykö.
8Jos et sinä sinuas tunne, sinä kaikkein ihanaisin vaimoin seassa, niin mene lammasten jäljille, ja kaitse vohlias paimenien huonetten tykönä.
9Minä vertaan sinun, ystäväni, ratsaskaluihini, Pharaon vaunuihin.
Tietoa Laulujen laulu 1: Morsiamen kauneus
Morsiangroom ihastelee morsiamensa kauneutta ja ilmaisee rakkautensa häntä kohtaan.
Selitys
Laulujen laulun ensimmäisessä luvussa tutustumme kirjan päähenkilöihin, Salomoon ja hänen rakkaaseensa. Luku alkaa rakkaan kauneuden kuvauksella, jota verrataan Jerusalemin tyttäriin. Tämä vertailu korostaa rakkaan kauneutta ja erottaa hänet muista naisista.
Rakas puhuu sitten rakkaudestaan Salomoa kohtaan ja halustaan olla hänen kanssaan. Hän ilmaisee kaipuunsa häntä kohtaan ja halunsa olla hänen lähellään. Hän puhuu myös ihailustaan hänen fyysistä kauneuttaan kohtaan ja halustaan olla hänen kanssaan yöllä.