Laulujen laulu 3:4
“Kuin minä heistä vähä erkausin, löysin minä, jota minun sieluni rakastaa; minä tartuin häneen, ja en tahdo häntä laskea, siihenasti että minä hänen saatan äitini huoneesen, äitini kammioon.”
Asiayhteys: Laulujen laulu 3
2Nyt minä nousen, ja käyn kaupunkia ympäri, kaduilla ja kujilla, ja etsin, jota minun sieluni rakastaa: minä etsin häntä, mutta en minä häntä löytänyt.
3Vartiat, jotka käyvät kaupunkia ympäri, löysivät minun. Oletteko nähneet, jota minun sieluni rakastaa?
4Kuin minä heistä vähä erkausin, löysin minä, jota minun sieluni rakastaa; minä tartuin häneen, ja en tahdo häntä laskea, siihenasti että minä hänen saatan äitini huoneesen, äitini kammioon.
5Minä vannotan teitä, Jerusalemin tyttäret, metsävuohten eli naaraspeurain kautta kedolla, ettette herättäisi armastani eli vaivaisi häntä, siihenasti kuin hän tahtoo.
6Kuka on tämä, joka lähtee korvesta, niinkuin nouseva savu, mirrhamin suitsutus, pyhä savu ja kaikkinaiset apotekarin yrtit?
Tietoa Laulujen laulu 3: Morsiamen etsintä
Morsian etsii sulhastaan kaupungista ja löytää hänet makuuhuoneessaan.
Selitys
Laulujen laulu 3. luvussa kertoja uneksii rakkaastaan. Hän on täynnä kaipuuta ja halua häntä kohtaan, ja hän on epätoivoinen löytääkseen hänet. Hän etsii kaupungista, huutaen hänen nimeään, mutta hän ei löydä häntä. Hän on täynnä tuskaa ja epätoivoa, ja hän on epätoivoinen päästäkseen jälleen yhteen hänen kanssaan.
Kertojan kaipuu rakkaalleen on voimakas vertauskuva sielun kaipuusta Jumalaa kohtaan. Aivan kuten kertoja on epätoivoinen löytääkseen rakkaansa, niin myös sielu on epätoivoinen löytääkseen Jumalan. Kertojan etsintä rakkaalleen on symboli sielun etsinnälle Jumalaa kohti.