Laulujen laulu 5:3
“Minä olen riisunut hameeni, kuinka minun pitäis taas pukeman ylleni? Minä olen viruttanut jalkani, kuinka minun pitäis sokaiseman ne jälleen?”
Asiayhteys: Laulujen laulu 5
1Minä tulin, sisareni, rakas morsiameni, yrttitarhaani, ja olen mirrhamini ja yrttini leikannut ylös. Minä olen syönyt mesileipäni hunajan kanssa: minä olen juonut viinani minun maitoni kanssa: syökäät armaani, ja juokaat ystäväni, ja juopukaat.
2Minä makaan, ja minun sydämeni valvoo; se on ystäväni ääni, joka kolkuttaa. Avaa minun eteeni, sisareni, armaani, kyhkyläiseni, ihanaiseni; sillä minun pääni on täynnä kastetta, ja minun palmikkoni täynnä yön pisaria.
3Minä olen riisunut hameeni, kuinka minun pitäis taas pukeman ylleni? Minä olen viruttanut jalkani, kuinka minun pitäis sokaiseman ne jälleen?
4Mutta minun ystäväni pisti kätensä lävestä, ja minun sisällykseni vapisivat siitä.
5Silloin nousin minä avaamaan ystävälleni. Minun käteni tiukkuivat mirrhamia, ja mirrham valui minun sormistani lukon salvan päälle.
Tietoa Laulujen laulu 5: Morsiamen vastaus
Morsian vastaa sulhon ylistykseen, ilmaisten omaa rakkauttaan hänelle.
Selitys
Laulujen laulun 5. luvussa kertoja on ahdistuksessa, kun hänen rakastettunsa on hylännyt hänet. Hän on epätoivoinen päästäkseen takaisin hänen luokseen ja on valmis tekemään mitä tahansa sen toteuttamiseksi. Hän koputtaa hänen ovelleen, mutta hän kieltäytyy vastaamasta. Hän huutaa hänelle, mutta tämä ei vastaa. Hän anoo häntä avaamaan oven, mutta hän pysyy hiljaa.
Kertoja on täynnä surua ja epätoivoa ymmärrettyään, että hänen rakastettunsa on hylännyt hänet. Hän on epätoivoinen päästäkseen takaisin hänen luokseen ja on valmis tekemään mitä tahansa sen toteuttamiseksi. Hän rukoilee häntä avaamaan oven, mutta tämä kieltäytyy. Hän on täynnä tuskaa ja surua ymmärrettyään, että hänen rakastettunsa on hylännyt hänet.