Psalmi 102:2
“Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.”
Asiayhteys: Psalmi 102
1Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
Tietoa Psalmi 102: Epätoivoinen avunpyyntö
Psalmi 102 on hädänhuuto psalmistilta, joka tuntee olevansa eristäytynyt ja hylätty Jumalan toimesta. Psalmisti valittaa fyysisiä heikkouksiaan ja ihmisen elämän lyhyyttä samalla anoen Jumalan armoa ja väliintuloa.
Selitys
Virren sepän syvä hätä kuvastaa monen kokemusta, jotka ovat tunteneet itsensä unohdetuksi tai hylätyksi Jumalan toimesta. Silti hänen tuskan keskellä, kirjoittaja muistaa Jumalan menneen uskollisuuden ja pitää kiinni toivosta, että Jumala kuulee ja vastaa hänen avunhuutoonsa. Tämä psalmi muistuttaa meitä siitä, että jopa pimeimpinä hetkinämme voimme kääntyä Jumalan puoleen, joka kuulee jokaisen rukouksemme ja tarjoaa lohtua ja voimaa. Se myös kannustaa meitä luottamaan Jumalan lujatekoiseen rakkauteen ja horjumattomaan myötätuntoon, vaikka tuntisimme olevamme umpikujassa.