Psalmi 77:5
“Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:”
Asiayhteys: Psalmi 77
3Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!
4Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.
5Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:
6Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:
7Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?
Tietoa Psalmi 77: Avunhuuto uskolliselle Jumalalle
Psalmin 77 yhteenveto: Psalmi 77 ilmaisee psalmistin ahdistuksen ja tuskan, mutta myös hänen luottamuksensa Jumalan luonteeseen ja voimaan. Psalmisti huutaa Jumalalle, kaivaten helpotusta ja vakuutusta vaikeina aikoina. Hän katsoo taaksepäin Jumalan menneisiin väliintuloihin ja pohtii, onko Jumala unohtanut hänet. Kuitenkin lopulta hän muistaa Jumalan uskollisuuden ja pyrkii uudelleen luottamaan Häneen.
Selitys
Psalmi 77 käsittelee uskovien yleistä kamppailua historian aikana: jännitettä todellisuuden välillä kivun ja kärsimyksen keskellä elämässämme ja uskomme hyvään ja mahtavaan Jumalaan. Psalmist on rehellinen tunteistaan eikä karttele ilmaista epäilyksiään ja pelkojaan. Silti hän muistuttaa itseään myös Jumalan hyvyydestä ja kaikkivaltiudesta, katsellen taaksepäin Jumalan uskollisuuden tarinoihin historian varrella toivon lähteenä. Tämä psalmi kannustaa meitä tuomaan taistelumme Jumalalle ja luottamaan hänen luonteeseensa, vaikka olosuhteet näyttäisivät synkiltä.